Kulttuurit menettävät ympäri maailmaa kielensä, äänensä ja elinpiirinsä. UC-CIPO on olemassa tämän muuttamiseksi: tunnustaakseen jokaisen kulttuurin, suojellakseen sen identiteettiä ja antaakseen sille pysyvän paikan, jota rajat ja aika eivät voi viedä pois.
Lyhyt versio kaikille, jotka haluavat ymmärtää, miksi tällä on merkitystä.
Raha pysyy ylhäällä. Julkinen ja yksityinen kulttuurirahoitus on suuntautunut pääasiassa suurkaupunkien suuriin instituutioihin, ei yhteisöihin, ja tämä malli on jatkunut jo neljänkymmenen vuoden ajan.
Rahoitus virtaa pois tekijöiltä. Tätä rahaa menee nyt enemmän talouden, yliopistojen ja tutkimuksen kautta kuin ihmisille, jotka itse asiassa luovat ja levittävät kulttuuria.
Paikallisuutiset kuolevat. Riippumattomia ja paikallisia sanomalehtiä suljetaan, pelkästään Yhdysvalloissa on menetetty noin 3 500 lehteä ja noin 50 miljoonaa ihmistä saa nyt vain vähän tai ei lainkaan paikallisia uutisia.
Riippumattomiin tiedotusvälineisiin kohdistuu paineita kaikkialla. Lehdistönvapaus on alhaisimmalla tasollaan kahteenkymmeneen viiteen vuoteen, ja se heikkenee kaikilla maailman alueilla, ei pelkästään länsimaissa.
Yhteisötilat sulkeutuvat. Ruohonjuuritason tapahtumapaikat ja kulttuuritilat sulkevat ovensa, kun taas suurimmat toimijat ilmoittavat ennätystuloista.
Yhteisöt rakentavat omiaan. Yhteisöt vastaavat luomalla omia mediansa, jotka ovat heidän omistamiaan, ja se toimii.Tämä on juuri sitä mitä United Cultures rakentaa.
Tämä ei ole kaukana oleva vaara, vaan sitä tapahtuu nyt kaikilla alueilla ja se on mitattu ja dokumentoitu.
Kulttuurit eivät sovi nykyaikaisten rajojen sisään, eivätkä ne lopu rajan siirtyessä. Kotiseudultaan siirretty kulttuuri on yhä sama kulttuuri.
Yksi kulttuuri voi elää monissa maissa ja monilla alueilla samanaikaisesti. UC-CIPO rekisteröi sen kerran, yhdistettynä jokaiseen paikkaan, jossa sen ihmiset elävät. Kulttuuria ei erota karttaviivojen avulla.
Imperiumit nousevat ja laskevat, rajoja piirretään uudelleen, mutta rekisteröity kulttuuri säilyttää identiteettinsä ja pysyvän muistonsa riippumatta siitä, mikä valtio nyt hallitsee sen maata.
Kun yhteisö on hajaantunut konfliktin tai muuttoliikkeen vuoksi, sen jäsenet pysyvät kulttuurin kantajina.Siirtyminen ei poista kuuluvuutta ja UC-CIPO tunnustaa kulttuurin missä tahansa ihmiset ovatkin.
Maa ei ole kulttuuri. Yksi maa voi pitää sisällään kymmeniä tai satoja erilaisia kulttuureita, joista monia ei tunnusta kukaan.
Sellaiset kansakunnat kuin Intia, Nigeria, Indonesia ja Papua-Uusi-Guinea pitävät kukin sisällään satoja kulttuureita ja kieliä. Jokaisella niistä on täysi, suojelun arvoinen identiteetti.
Alivaltioilla, alueellisilla, alkuperäiskansoilla, vähemmistöillä ja diasporakulttuureilla on yhtäläinen asema UC-CIPOn sisällä. Kulttuurin ei tarvitse olla suuri tai voimakas tullakseen tunnustetuksi.
Kulttuuri voi rekisteröityä UC-CIPO:on oman yhteisönsä kautta, ei pelkästään hallituksen kautta. Yhteisö omistaa kulttuurinsa; ministeriö voi puoltaa sitä, mutta se ei omista sitä.
Siellä missä vaara on suurin, suojelu tulee ensin.
Kulttuurit, joiden kieli on vakavasti uhattuna tai jota puhuu vain pieni joukko vanhampia, saavat ensisijaista tukea perintönsä rekisteröimiseen ja tallentamiseen ennen sen katoamista.
Sodan tai pakkomuuton juurettomiksi tekemät yhteisöt asetetaan etusijalle, jotta identiteetti säilyy silloinkin, kun synnyinmaata ei voi säilyttää.
Kerran rekisteröidyn kulttuurin elementit kiinnitetään Chain Exchange:en: pysyvään tietueeseen, jota ei voi muuttaa tai poistaa, vaikka yhteisö hajaantuisikin.
