Ennen kuin identiteettiä voidaan suojella, se täytyy tunnistaa. UC-CIPO määrittelee kulttuurin kahdeksalla ydinelementillä, elävällä pohjalla, jota 25 321 kulttuuria 269 maassa ja alueella kantavat sukupolvelta toiselle.
Kulttuuri ei ole mikään brändi, trendi tai tyyli vaan kansa, jolla on nimi, kieli, tarina ja elämäntapa, joka säilyy läpi ajan.
Yhteisö, joka tunnistaa itsensä yhtenäiseksi ja jossa "me" on etusijalla: ryhmä, joka tuntee itsensä ja kutsuu itseään kansaksi.
Jäsenten kantama ja tunnustama oma nimitys, ei ulkopuolelta annettu leima.
Oma kieli, kirjoitus tai puhetapa. Kieli kantaa kulttuurin muistia. Kun se haalistuu, identiteetti haalistuu sen mukana.
Yhteinen historia, esi-isät, kotimaa tai perustamistarina, joka sitoo yhteisön sukupolvien yli.
Maailmankuva, henkisyys ja moraalisäännöt, jotka ohjaavat yhteisön elämää ja päätöksentekoa.
Elämän tavat: syntymä, avioliitto, kuolema, vuodenajat, sadonkorjuu, juhla; rytmi, joka rakentaa vuoden ja elämän.
Kulttuuri elää vain, jos se siirtyy vanhemmilta lapsille, opettajilta oppilaille ja vanhemmilta nuorille.
Kulttuuri kestää, se ei ole kausi, markkinat tai liike, vaan se on olemassaoloaikaa.
Kahdeksan elementtiä ovat ydin: ne tekevät ryhmästä kulttuurin, kaksitoista identiteettikenttää ovat ilmaisu: miten kulttuuri ilmenee maailmalle muotoilussa, musiikissa, ruoassa, muodissa, käsityöläisyydessä, kielessä ja niin edelleen. UC-CIPO käyttää ydintä tunnistaakseen kulttuurin ja suojelemaan ilmaisua elementti elementiltä.
